Mikä veti sinut tähän tarinaan?
Kävin Prahassa melko usein, ja huomasin näillä matkoilla tapaavani joitain erittäin mielenkiintoisia amerikkalaisia. Näin ei ollut oikein muissa paikoissa, kuten Varsovassa, joka on paljon suurempi kaupunki ja osa paljon suurempaa maata, tai Budapestissa, joka olisi vertailukelpoinen väestön ja kulttuuritaustan suhteen. Prahassa oli jotain, joka näytti houkuttelevan amerikkalaisia, jotka tekivät erittäin mielenkiintoisia asioita. Kaikki muistavat Prahan heti samettisen vallankumouksen jälkeen. Siellä oli vain joukko nuoria amerikkalaisia, jotka muuttivat sinne, suurin osa heistä oli tuoreena yliopistosta, jotenkin [tauonsa] ennen vakavaa urapolkua. Praha oli tuolloin erittäin halpaa, ja se oli jännittävä paikka. Älykkäät tyypit vettivät samettivallankumousta, ja ihmiset puhuivat siitä, että se olisi kuin Pariisi 1920-luvulla ensimmäisen maailmansodan jälkeen - siellä oli paljon pyrkiviä nuoria kirjailijoita.
Melko pian, muutaman vuoden kuluttua, nämä nuoret amerikkalaiset lähtivät. He olivat reppumatkailijatyyppejä ja heillä oli joko loppunut rahaa, koska Praha kallistui hieman tai he päättivät lähestyä 30-vuotiaita ja joutua tekemään jotain vakavaa elämässä. Joten kirjoitin vain amerikkalaiset sieltä. Mutta sitten törmäisin todella vakaviin tyyppeihin, kuten tarinassa mainitut. Muuten oli paljon muita. Itse asiassa minun on sanottava, että minulla oli vaikea hioa luetteloa vain viidelle tai kuudelle henkilölle. Jotkut ihmiset tekevät siellä erittäin mielenkiintoisia asioita, ja useimmissa tapauksissa he pääsivät sinne ajattelematta jäävänsä. Joissain tapauksissa he olivat jo mukana uralla takaisin valtioissa, mutta jostain syystä he pääsivät Prahaan ja päätyivät viipymään pidempään ja pidempään, kunnes huomasivat: "Hei, olen täällä. Tämä on kotini." Ja sitten, tietenkin, sinulla on uskomaton poikkeus, kuten William Lobkowicz, jolla oli hyvin syvät juuret kyseisessä maassa.
Mitä mieltä olet Prahasta, joka vetoaa niin moniin amerikkalaisiin, toisin kuin, kuten mainitsit, Varsovaan tai Budapestiin?
Se on erittäin viehättävä kaupunki. Se on vain ihanaa. Se on yksi kaupunki, joka jos sanot pariisilaiselle tai jollekin Roomasta: "Tiedätkö, Praha on todella kaunein kaupunki, missä olen koskaan käynyt", he eivät tee poikkeusta. He todennäköisesti sanovat: "No, se on uskottava mielipide." Ja [koska] siellä oli niin paljon amerikkalaisia, mutta kuitenkin lyhyesti vuoden 1989 jälkeen ja paikasta kirjoitettiin niin paljon, se tasoitti tietä näille vakavammille ihmisille. Kun heidät lähetettiin sinne tai heidän uransa vei heidät sinne, se ei tuntunut niin viereiseltä paikalta. He kaikki reagoivat: "No, ehkä vietän muutaman kuukauden siellä tai vuoden. Se kuulostaa niin loistavalta paikalta, miksi ei?" En usko, että monet ihmiset reagoivat samalla tavalla Varsovaan, eikä mahdollisesti myöskään Budapestiin. Uskon myös, että tšekit ovat toistaiseksi olleet erittäin avoimia ulkomaalaisille, jotka tulevat Prahaan ja ovat mukana melko vakavissa ura- tai kulttuurialueilla.
Mikä on yllättävin löytö, jonka teit tämän tarinan parissa työskennellessäsi?
Juuri tämä oivalluksessa - ja se oli hidasta, ei yllättävää yllätystä - oli niin monia amerikkalaisia, jotka tekivät melko kiehtovia asioita, ja amerikkalaisia, joiden ikä ja elämänkausi olivat hyvin erilaisia. [Myös] William Lobkowiczin tarina on melkein satu. Sitä en voi kuvitella toistuvan missään muualla. Sen on oltava valtava yllätys kenelle tahansa, joka kohtaa hänet ensimmäistä kertaa.
Kuinka törmäsit hänelle?
Oli aikaisin, kun hän oli juuri muuttanut sinne. Tein tarinan toista julkaisua varten. Hän ja hänen vaimonsa olivat juuri naimisissa ja hän oli raskaana. Me kolme meistä matkustivat maassa ja hän näytti minulle näitä kiinteistöjä, jotka hänen perheensä omisti. Suoraan sanottuna en uskonut, että hänellä olisi ollut mahdollisuus palauttaa nämä kiinteistöt. Hän oli tuolloin 29 ja toivoin hänelle onnea ja se oli eräänlainen hauska tarina - nuori Bostonin välittäjä, joka olisi prinssi. En todellakaan odottanut näkevänsä häntä vuotta myöhemmin istumassa Prahan yhden kauneimman palatsin terassilla, kun muistan hänet kauhistuttavassa kaarressa lähempänä kaupungin keskustaa jo vuosina '90 tai '91.
Näyttää siltä, että Praha on kokenut kulttuuriensa ainutlaatuisen sulamisen koko historiansa ajan, jolloin sekä Länsi- että Itä-Eurooppa ovat vaikuttaneet siihen - miten luulet tämän tietävän kaupungin identiteetistä tänään?
Kun amerikkalaiset tai länsieurooppalaiset puhuvat Prahasta, he puhuvat siitä itäisestä Euroopasta. Tämä saa [Prahan kansan] harjaantumaan, koska he huomauttavat, että se ei ollut heidän syytä, että he olivat Neuvostoliiton hallitseman koko vuoden. Jos katsot Prahaa maantieteellisesti, se on Wienin länsipuolella. Miksi Wieniä ei kutsuta Itä-Eurooppaksi? Ja heillä on erittäin pitkä historia osana Itä-Unkarin valtakuntaa. Praha oli teollistuneempi kuin Wien ja Itävalta Itävalta-Unkarin valtakunnan aikana. Tämä oli erittäin hienostunut paikka. Habsburgien alla sitä pidettiin Itä-Unkarin valtakunnan toisena kaupungina, Budapestin ollessa lähellä kolmasosaa ja Wienin olevan vallan keskus. He ovat vahvasti katolinen maa ja ne, jotka eivät ole katolisia, ovat protestantteja, he eivät ole ortodoksisia. On totta, että tšekin kieli on slaavilainen kieli, mutta siellä on erittäin vahva identiteetti lännen kanssa, eikä sen pitäisi olla yllättävää edes 40 vuoden neuvostovallan jälkeen. Joten kai se on hyvin paljon Keski-Euroopan maa.
Oletteko samaa mieltä pankkiiri Jack Stackin näkemyksestä Prahasta ja muista Keski-Euroopan kaupungeista, joista tulee "kasvun moottorit" Euroopalle?
Joo. Yksi niistä asioista, joka todella lyö minua Keski- ja Itä-Euroopasta, on uskomaton kaksijakoisuus. Arkkitehtuurin suhteen se on vanha Eurooppa - näiden kaupunkien rakennukset, keskukset ja ytimet ovat suurelta osin tapa, jolla Eurooppa näytti 20–30-luvun sotien välillä. Se muuttuu, koska uusia rakennuksia on tulossa - vaikka, kiitos Jumalalle, historiallisten alueiden ulkopuolella. Joten sinulla on se toisaalta. Toisaalta huomasin jatkuvasti, että haastatellut ihmiset ovat pääosin alle 45-vuotiaita riippumatta siitä, ovatko ne politiikassa, liiketaloudessa tai kulttuurissa. Syynä tähän tapahtui sillä, että vanhan kommunistisen hallinnon romahtaessa uuteen kapitalistiseen aikakauteen eniten varautuneet ihmiset olivat hyvin nuoria. He mukautuivat paljon nopeammin kuin vanhemmat. Saat erittäin surullisia tarinoita vanhemmista, jotka eivät ole erityisen vanhoja, 50- ja 60-vuotiaita, jotka ovat menettäneet työpaikkansa ja menettäneet tiensä uuden järjestelmän mukaisesti ja joita nyt tukevat heidän poikansa ja tyttärensä, jotka kukoistavat ammattilaisina. Siellä on tämä valtava energia-, kunnianhimo- ja idealismi, jonka maailma ja tulevaisuus ovat heidän. Nämä alle 45-vuotiaat ovat kaikkialla - valta-asemissa, pankkien ja yritysten huipulla. Samaan aikaan kun vierailet Prahassa tai Budapestissa, tunnet olevansa fyysisesti vanhassa Euroopassa. Se on ihana yhdistelmä, jota et todellakaan saa Länsi-Euroopan pääkaupungeissa. Heillä on taipumus olla myös konservatiivisempia sosiaalisesti, on se sitten Pariisi tai Rooma, Milano tai Zürich, ja mielestäni se liittyy siihen, että vanhempi sukupolvi on vastuussa, kuten olisi luonnollista. Se tapahtuu uudestaan Prahan kaltaisissa paikoissa vielä 20 vuodessa, mutta nyt se on nuorempi sukupolvi, joka vastaa suurelta osin.
Olet varmasti melko ihastunut kaupunkiin. Onko siinä jotain, josta et pidä?
Toivon, että ruoka olisi parempaa. Minulle se on selittämätön. Ei näytä väliä kuinka paljon maksat siitä, se ei tule olemaan hienoa, ja jos se on halpaa, siitä tulee aika kauhistuttava. He eivät vain ole tehneet vakavaa työtä parantaakseen ruokaansa. Budapest on paljon parempi ruoka-viisas. Minua olisi vaikea muistaa Prahassa todella ikimuistoinen ateria riippumatta siitä, kuinka paljon maksin siitä. Nyt olut on hienoa.
