Amerikan historia on juuri kirjoitettu hieman uudelleen. Aiemmin asiantuntijat olivat uskoneet, että Massachusettsin keskustan alkuperäiskansojen amerikkalaiset puhuivat yhtä kieltä, Loupia (ääntäminen ”Lou”, kirjaimellisesti tarkoittaen ”susi”). Mutta uusi tutkimus osoittaa, että he puhuivat ainakin viittä eri kieltä.
Asiaan liittyvä sisältö
- Emotikit ja uudet näppäimistöt tuovat alkuperäiskulttuurit tekstiviestien lähettämiseen
"Se on kuin joissakin eurooppalaisissa perheissä, joissa illallispöydällä voi olla kolme eri kieltä", sanoo Ives Goddard, kuraattori emeritus ja vanhempi kielitutkija Smithsonianin kansallisen luonnonhistorian museon antropologian osastolla. ”Kaksikielisyyttä oli luultavasti paljon. Kysymys, jonka niin suuri kieli esiintyy, on "miten se toimi?" Kuinka he pystyivät ylläpitämään viittä eri kieltä niin pienellä alueella? "
Kadonneet kielet löydettiin uudestaan tarkastelemalla useita käsikirjoituksia, jotka ranskalaiset lähetyssaarnaajat olivat kirjoittaneet myös 1700-luvun puolivälissä. Holly Gustafson laati Manitoban yliopistossa pro gradu -tutkielmansa parissa luetteloita yhdessä käsikirjoituksessa löydetyistä verbimuodoista. Goddard huomasi joitain ristiriitoja kokoelmassa.
"Tämän tekemisen aikana [Gustafson] sanoo joskus, että on tämä lomakkeiden sarja, joka on tämä tapa ja toinen muotojen muoto, toinen tapa", sanoo Goddard. Epäilyttävä oli myös se, että majavalle oli tallennettu kolme erilaista sanaa. ”Ja katsoin tätä ja ajattelin, että eroa on liikaa. Se sai minut ajattelemaan, että kyseessä oli useampi kuin yksi kieli ”, hän sanoo.
Kuningas Phillipin sodan jälkeen 1670-luvulla monet alkuperäiskansojen ryhmät joutuivat siirtymään kotimaahansa. "Englantilaiset eivät periaatteessa olleet liian hyviä erottelemaan ystäviänsä ja vihollisiaan taistelussa", sanoo Goddard. "Ne, jotka olivat vielä kauempana sisätiloissa yrittäen elää perinteisempiä elämää, he lähtivät vain."
Massachusettsin keskustassa asuneet ihmiset pakenivat New Yorkin osavaltioon, missä he asuivat kylissä, ja pakolaiset kohtasivat ranskalaisia lähetyssaarnaajia, jotka opiskelivat myös heidän kieltään. Siihen mennessä sota ja taudit olivat vähentäneet heimoja pahasti. Selviytyneitä oli liian vähän ylläpitämään ainutlaatuisia kulttuuri-identiteettejä integroituneena muihin heimoihin. Heidän kielensä katosivat nopeasti.
Mutta kuinka viisi erillistä kieltä olisi voitu ylläpitää niin pienellä alueella?
"Tämä antaa meille kuvan alkuperäiskansojen tilanteesta Uudessa-Englannissa jakautuneena eri ryhmiin", sanoo Goddard. "Tämä kertoo meille jotain sosiaalisesta ja poliittisesta tilanteesta."
Goddard uskoo, että tilanne on saattanut olla samanlainen kuin Kiinan Guizhoun maakunnan sui-ihmisten tilanteessa. Tietyn kyläryhmän naiset menisivät aina naimisiin eri ryhmään kyliä, joissa puhuttiin eri kieltä. Nainen puhuisi edelleen alkuperäistä murrettaan, aviomiehensä puhuisi toista, kun heidän lapsensa kasvaisivat ymmärtämään molemmat, mutta puhuisivat pääasiassa isän murteesta kodin ulkopuolella. Perhe- ja kulttuurisidonnaisuudet ylläpidetään kylien eri ryhmien välillä säilyttäen samalla itsenäisen identiteettitiedon.
Goddardin tutkimus herättää kysymyksen siitä, kuinka monta muuta alkuperäistä amerikkalaista kieltä on unohdettu. Esikolonialaisen Amerikan kulttuurinen monimuotoisuus on saattanut olla aliarvioitu. Näiden kielten uudelleen löytäminen voi auttaa selittämään, mihin viivat rajattiin eri kulttuurien välillä.
PÄIVITYS 17.5.2016: Tämän artikkelin aiemmassa versiossa kerrottiin, että Massachusettsin pakolaiset pysyivät leireissä New Yorkin osavaltiossa. He asuivat kylissä.
