https://frosthead.com

Selkärankaisten paleontologian seuran seura, osa 1

Selkärankaisten paleontologian seuran 70. vuosittaisen kokouksen ensimmäinen päivä oli täynnä dinosauruskeskusteluja. Ornithischian dinosaurusten faneilla - hadrosaursilla, ankylosaursilla, stegosaursilla, pachycehpalosaursilla, sarveisilla dinosauruksilla ja heidän sukulaisillaan - oli paljon iloita. Uusia lajeja on tulva, ja uudet evoluutiovertailut tarkentavat joidenkin tuttujen lajien suhteita ja joissakin tapauksissa viittaavat siihen, että löytämättä on vielä paljon. Kaksi tutkijaa sopi antaa minun antaa sinulle vilkaista tutkimuksen, joka muuttaa ymmärrystämme dinosaurusten monimuotoisuudesta ja evoluutiosta.

Dokumenttielokuvista teknisiin papereihin panssaroitu dinosaurus Euoplocephalus on usein otettu olennaiseksi ankylosauriksi. Se näytti vievän pitkän ajanjakson ja sitä edustaa laaja joukko luustoaineistoja. Asiat eivät ole niin siistejä ja siistiä kuin miltä näyttää. Juuri viime vuonna Albertan yliopiston tutkinnon suorittanut korkeakouluopiskelija Victoria Arbor ja kaksi muuta osoittivat, että jotkut luututkijoiden nimeksi kutsutut Euoplocephalus kuuluivat todella Dyoplosaurus- sukuun, joka oli nimetty vuonna 1924. Tämä ei ollut ainoa ankylosaur, joka piiloutui Euoplocephalusissa. . Ainakin yksi ja mahdollisesti kaksi muuta ankylosauria on todennäköisesti erehtynyt suvun sisään. Arbor jatkaa pyrkimyksiään kiusata taksonomista sotkua toivoen, että pystymme saamaan selkeämmän kuvan ankylosaurin monimuotoisuudesta Pohjois-Amerikan liitukauden lopulla.

Vuosi 2010 voidaan yhtä hyvin kutsua nimellä "keratopsialaisten vuosi". Torosaurus = Triceratops -keskusteluista odottamattomista paikoista löytyviin erikoisiin ceratopsian muotoihin, käsitys näistä dinosaurusista muuttuu nopeasti. Paleontologi Andy Farke ja hänen kollegansa lisäävät pian uuden taksonin sekoitukseen. Kun hän esitteli sen kollegoille sunnuntaiaamuna, uusi laji näyttää olevan " Centrosauruksen ja Styracosauruksen rakkauden lapsi". Ainoa omituisempi kuin ulkonäkönsä oli se, että yksilö istui käytännössä huomaamatta museohyllyllä noin vuosisadan ajan. Se ei ollut myöskään ainoa uusi keratopsia, joka esiteltiin konferenssin kahden ensimmäisen päivän aikana, ja nykyisten tietojen mukaan vielä on odotettavissa monia uusia lajeja.

Selkärankaisten paleontologian seuran seura, osa 1