Kun Dumbo nousee teattereihin tällä viikolla uudella Disney-live-elokuvalla, on mielenkiintoista huomata, että se oli yksinkertainen kohtalon käänne, joka toi tämän rakastetun klassikon hopeakehykseen.
Itse asiassa se oli ranteen kierre.
Tarina vauva-elefantista, jolla on erittäin suuret korvat, joiden on voitettava vastoinkäymiset ja pilkkaus tullakseen sirkustähteeksi suunniteltiin alun perin lastenkirjaksi. Tämä ei kuitenkaan ollut tavallinen kovakantinen. Se oli tarkoitus julkaista uutuuskirjana, jossa piirrokset on painettu laatikon pitkälle vierityspaikalle. Tarinan seuraamiseksi lukijat kiertävät soittoja laatikon ulkopuolella, kunnes seuraava kuva- ja sanat sisältävä kehys tuli näkyviin.
Syracuse, New York, Roll-A-Book Publishers, Inc., hankki Dumbo- julkaisuoikeudet kirjailijalta Helen Abersonilta ja hänen silloiselta aviomieheltään Harold Pearlilta, joka oli kuvittaja. Kaksi tai kolme prototyyppiä luotiin vierityskirjan muodossa. Tarinaidea myytiin kuitenkin vuonna 1939 Disney Productionsille, joka osti kaikki teollis- ja tekijänoikeudet, mukaan lukien kirjojen julkaisu, ennen kuin se voitiin aloittaa tuotannossa.
Vuonna 1999 kuollut Aberson oli ylpeä tarinastaan, joka oli täynnä surua, mutta osoitti, kuinka sitkeys voitti lopulta. Hänen poikansa uskoi, että Dumbo oli metafora äitinsä omalle kokemukselle. "Toisinaan hänen elämänsä oli vaikeaa", Andrew Mayer sanoo. Ensimmäisen sukupolven venäläis-amerikkalainen, hänen juutalaisperheensa kamppailivat köyhyyden ja raivojen kautta saadakseen tiensä uuteen maahan. *
Tietenkin, Disney muutti Dumbosta menestyväksi animaatioelokuvalle vuonna 1941, joka on painanut sydämen reikiä sukupolvien ajan. Ohjaaja Tim Burtonin uudelleen kuvittelemassa uudessa elokuvaversiossa yhdistyvät live-toiminta tietokoneen luomiin kuviin, jotta luodaan aivan uusi ilme tälle ihastuttavalle tarinalle. Siinä tähdet Eva Green, Colin Farrell, Danny DeVito, Michael Keaton ja Alan Arkin.
Vierityskirjakonseptin on suunnitellut Everett Whitmyre, Syrakusan mainosagentti, joka tunnetaan nimellä “ideanmies”. Hänen sanottiin saaneen idean seuraamalla lapsia New Yorkin julkisessa kirjastossa. Whitmyre haki patenttia vuonna 1938, joka myönnettiin seuraavana vuonna. Hän myönsi patenttioikeudet omalle Roll-A-Book Publishers, Inc. -yritykselle.
Whitmyre tarkensi konseptinsa ominaisuuksia patenttihakemuksessa: ”Keksintöni voidaan luonnehtia kirjana, mutta sillä on kuitenkin useita uusia ominaisuuksia, joita ei löydy tavallisesta kirjasta”, lisäämällä ”… teloja manipuloidaan kääntääkseen nauhat tai arkit yhdeltä telalta toiselle telalle. ”
E. Whitmyren "Näyttölaite", patentoitu 20. kesäkuuta 1939 (US-patentti nro 2 163 523) Whitmyre kiinnostui Dumbosta, kun Aberson ja Pearl ottivat hänet julkaistakseen kirjan. Pari vuonna 1938 naimisissa olleet parit olivat innoissaan vierivän kirjan mahdollisuudesta. Aberson oli keksinyt Dumbo-idean ja kirjoittanut tarinan, kun Pearl teki alkuperäiset piirustukset.
Roll-A-Book -yrityksessä työskennellyt taiteilijat Helen Durney sai tehtäväkseen piirtää kuvat uudelleen vierityskirjan muotoon. Hän teki useita karkeita kuvia, joita käytettiin tekemään kaksi tai kolme prototyyppiä siitä, kuinka Dumbo näyttää tässä uudessa julkaisumuodossa. Galley-todisteet hänen alkuperäisistä teoksistaan sijaitsevat Syracuse-yliopiston lintukirjastossa.
Ennen kuin kirjaa voitiin tulostaa, Whitmyre tarjosi tarinan Walt Disneylle, kuuluiselle elokuvan animaattorille ja Mikki Hiiren luojalle. Hän tunnusti elokuvan potentiaalin ja teki nopeasti sopimuksen Abersonin ja Pearlin kanssa. Uskotaan, että yksi prototyypeistä oli lähetetty Disney Productionsille Hollywoodiin. Jos se oli, studiolla ei ole sitä enää arkistoissaan.
Durney on myös voinut avustaa Disneyä joihinkin animaation elokuvan varhaisista käsitteellisistä piirustuksista. Tuotannon alkaessa Aberson kuitenkin meni Hollywoodiin toimimaan elokuvan konsultttina. Disney-tietueista ei käy ilmi, että hän oli palkkahallinnossa, mutta Aberson ja Pearl, jotka hänet erottivat vuonna 1940, saivat kertaluonteisen maksun tarinan oikeuksista.
Dumbo jatkoi kriittistä ja kaupallista menestystä lipputuloksissa, ja tuotti yli miljoonan dollarin voitot. Tämä äkillinen pelastus todennäköisesti pelasti Disneyn taloudellisesta tuhoutumisesta, joka oli joutunut animaattorien lakkoon vuonna 1941 ja tunsi nipistyvänsä Euroopan markkinoiden menetyksestä toisen maailmansodan seurauksena.
Dumboa koskevassa katsauksessaan The New York Times kertoi olevansa "genialisimpi, rakastettavin ja kaikkein arvokkain sarjakuvaelokuva, joka on koskaan syntynyt Walt Disneyn ihmetyöläisten taikuusharjoista!"
Elokuva on nyt klassikko, suosikki sekä nuorille että vanhoille. Mitä tulee Roll-A-Bookiin, tuo idea ei todellakaan tartu kiinni. Vain yksi kirja julkaistiin ranteen kierteessä, ja sen menestys oli vain rajoitettua. Agogin viimeinen kivi, vierivä kirja mainostettiin ”nopeatempoisena seikkailutarinaksi, joka on täynnä mysteeriä ja yllätyksiä”.
Dumbo aloitti kuitenkin lopulta lastenkirjana. Little Golden Books julkaisi sen vuonna 1941 ja jälleen vuonna 1947 lisenssisopimuksen kanssa Disneyn kanssa. Se ei ole loppunut tulostuksesta lähtien. Uusia seikkailuja ja tarinoita luotiin lisäkirjoille kaikkien suosikki lentävä norsu, joka jatkaa nousuaan sivujen yli - ja nyt uudeksi elokuvaksi.
Aberson ja Pearl hyvitettiin alkuperäisessä teoksessa kirjoittajina. He säilyttivät tämän eron vuoteen 1968, jolloin alkuperäisen tekijänoikeuden voimassaolo päättyi. Sen jälkeen Disney ei enää sisällyttänyt heidän nimensä kirjaan, mikä surmasi syvästi Mayerin äitiä.
Ajan myötä sekaannusta syntyi siitä, kuka teki mitä luotaessa Dumbo-saagan. Pearl alkoi saada luottoa avustajana ja Durney tunnustettiin usein olevan enemmän roolissa kuin hän. Mayer kertoo keskustelleensa kirjasta äitinsä kanssa useaan otteeseen ja hän oli vakuuttamaton, että se oli hänen aivoriihensä.
"Hän vannoi, että hänen ensimmäinen aviomiehensä Harold" todella teki vain kirjan kuvituksia, mutta ideat olivat täysin minun ", hän sanoo, " ja minä uskoin häneen. "
* Toimittajan huomautus, 27. maaliskuuta 2019: Tämän artikkelin edellinen versio kuvasi virheellisesti Helen Abersonia puolalais-amerikkalaiseksi, kun hän itse asiassa oli venäläis-amerikkalainen. Tarinaa on muokattu tosiasian korjaamiseksi.
