Tänä viime sunnuntaina Amerikan historian kansallismuseon aulassa lavalla kolme teatteriesittäjää lauloi version "Have Yourself a Merry Little Christmas", jota en ollut koskaan ennen kuullut - alkuperäisen version. " Pidä itsellesi hyvää pikkujoulua / Se voi olla viimeinen / ensi vuosi, me kaikki voimme elää menneisyydessä ", he kruunasivat . "Uskolliset ystävät, jotka ovat meille rakkaita / tulevat olemaan lähellämme enää. "
Tumma, eikö? Siirtyminen varmasti. Jos en olisi kuullut laulajien puhuttavan esitystään sanomalla, että he aikovat laulaa enemmän melankolisia, alkuperäisiä sanoituksia, olisin ajatellut heidän olevan perverssi petokselle halutun carolin suhteen, kuten ohikulkijoilla voi olla. Mutta muu yleisö ja minä, tietäen, huokaisivat samanaikaisesti ensimmäisellä poistumisella tutummista sanoituksista ja murtuivat sitten hermostuneeseen nauruun muualla.
Joten tarina jatkuu, Judy Garland, joka lauloi kappaleen 1944-elokuvassa Meet Me in St. Louis, näytti alkuperäiset sanoitukset liian masentavaa sotaaikana. Kappaleen kirjoittaja Hugh Martin muutti kappaleen mielestäni hieman optimistisemmaksi. Muiden huolenaiheiden joukosta " Se voi olla viimeinen / ensi vuosi, jota me kaikki voimme elää menneisyydessä " tuli " Anna sydämesi valoon / Ensi vuonna kaikki ongelmassamme eivät ole näkyvissä ." Ja vuonna 1957, Frank Sinatran pyynnöstä, Martin muutti viimeisen viimeisen linjan: " Siihen asti meidän on ryhdyttävä jotenkin läpi ", " ripustamaan loistava tähti korkeimman pojan päälle ". (Sinatran albumin nimi kappaleversiossaan oli loppujen lopuksi A Jolly Christmas .)
Kuullaksesi tarinoita lisää toisen maailmansodan aikaisten lomaklassikoiden tarinoita, osallistu museon 20 minuutin "Koti lomalle" -musiikkiohjelmaan, joka on suunniteltu 24. joulukuuta klo 11.00, 13.00 ja 16.00 ja 26-31.
