1. Homeroksen marginaalit
Ennen Iliadia ja Odysseiaa oli marginaalit . Komedisen eeppisen runon juonesta - Homerin ensimmäisestä teoksesta -, joka on kirjoitettu noin 700 eKr., On vain vähän tietoa. Mutta muutama muihin teoksiin kudottu rivi kuvaa kuvaa runon typerää sankaria Margitesia.
”Hän tiesi monia asioita, mutta kaikki huonosti” (Platonin Alcibiadista ). ”Jumalat opettivat häntä kaivaamatta, kyntämättä eikä muita taitoja; hän epäonnistui kaikilla veneillä ”(Aristoteleen Nicomachean-etiikasta ).
On valitettavaa, ettei mitään margiittien kopioita ole, koska Aristoteles piti sitä erittäin kiitollisena. Hänen artikkelissaan runouden taiteesta hän kirjoitti: "[Homer] ilmoitti ensimmäisenä komedian toteutuvat muodot, sillä hänen margarilaisillaan oli sama suhde komedioihin kuin hänen Iliadilla ja Odysseialla tragedioihimme."
2. Kadonneet Raamatun kirjat
Heprealaisessa Raamatussa tai Tanakhissa on 24 kirjaa - ja nimellisestä riippuen - Christian Raamatussa on vielä 66–84 kirjaa, jotka on jaettu Vanhan ja Uuden testamentin kesken.
Näiltä pyhien kirjoitusten sivuilta puuttuvat ne, jotka on tullut tunnetuiksi Raamatun "kadonneina kirjoina". Joskus termiä käytetään kuvaamaan muinaisia juutalaisia ja kristillisiä kirjoituksia, jotka heitettiin pois raamatun kaanonista. Mutta muut kirjat menetetään sanan todellisessa merkityksessä. Me tiedämme vain, että niitä oli olemassa, koska niihin viitataan nimissä muissa Raamatun kirjoissa.
Esimerkiksi numeroiden kirjassa mainitaan ”Jahven taistelujen kirja”, jota ei ole jäljellä. Samoin ensimmäisessä ja toisessa kuninkaiden kirjassa sekä aikataulujen ensimmäisessä ja toisessa kirjassa nimitetään ”Israelin kuninkaiden aikakirjojen kirja” ja ”Juudan kuninkaan aikakirjojen kirja”. Yli 20 nimikettä on josta teksti puuttuu.
Jotkut kadonneita kirjoja mainitsevista lainauksista antavat vihjeitä niiden sisällölle. Esimerkiksi ”Kirja seitsemässä osassa” kertoi lukijoille todennäköisesti kaupungeista, jotka jaettaisiin israelilaisten kesken.
3. William Shakespearen Cardenio
Cardenioa on kutsuttu Shakespearen harrastajien Pyhäksi Graaliksi. On todisteita siitä, että Shakespearen yritys, Kuninkaan miehet, esitti näytelmän kuningas James I: lle toukokuussa 1613 - ja että Shakespeare ja John Fletcher, hänen yhteistyökumppaninsa Henry VIII: lle ja kahdelle jaloille sukulaiselle, kirjoittivat sen. Itse näytelmää ei kuitenkaan löydy mistään.
Ja mikä sääli! Otsikosta tutkijat päättelevät, että juoni oli jotain tekemistä Miguel de Cervantesin Don Quijote -näkymän kanssa, jossa oli merkki nimeltä Cardenio. ( Don Quixoten käännös julkaistiin vuonna 1612, ja se olisi ollut Shakespearen saatavilla.)
"Älä unohda, että meillä olisi katsomassa täysin uutta Shakespearen näytelmää, teos olisi suora yhteys modernin romaanin perustajan ja kaikkien aikojen suurimman näytelmäkirjailijan välillä, yhteys espanjalaisten ja brittiläisten kirjallisuusperinteiden välillä niiden lähteillä, ja kokous kilpailevien siirtomaavaltojen hienoimmista ilmauksista ", mietitti kirjailija Stephen Marche Wall Street Journalissa vuonna 2009." Jos 'Cardenio' olisi olemassa, se määrittelee uudelleen vertailevan kirjallisuuden käsitteen. "
4. Inventio Fortunata
1500-luvulla Oxfordin fransiskaanimunkki, jonka nimeä ei tunneta, matkusti Pohjois-Atlanttiin. Hän kuvasi arktisen alueen maantiedettä, mukaan lukien sen, mitä hän oletti olevan pohjoisnapa, kirjassa nimeltään Inventio Fortunata tai ”Onnekkaiden saarten löytö”. Hän antoi kuningas Edward III: lle jäljennöksen matkamatkastaan noin vuonna 1360, ja jotkut sanovat viisi lisäkopiota leijui ympäri Eurooppaa ennen kirjan katoamista.
Seuraavaksi seurasi puhelinpeli, joka ulottui vuosisatojen ajan. Vuonna 1364 toinen fransiskaani kuvasi Inventio Fortunatan sisältöä flaamilaiselle kirjailijalle Jacob Cnoyenille, joka puolestaan julkaisi yhteenvedon omassa kirjassaan Itinerarium .
Valitettavasti Itinerarium katosi myös - mutta ennen kuin Gerard Mercator, yksi 1500-luvun arvostetuimmista kartografeista, oli lukenut sen.
Mercator kirjoitti englanninkieliselle tiedemiehelle, jonka nimi oli John Dee vuonna 1577, hirsi sana sanasta Itinerariumin kuvauksesta pohjoisnavasta: ”Neljän maan keskellä on poreallas, johon tyhjennetään nämä neljä vierekkäistä merta, jotka jakaa pohjoinen. Ja vesi ryntää ympäri ja laskeutuu maan päälle aivan kuin kaataisit sitä suodatussuppilon läpi. Sen leveys on neljä astetta pylvään molemmilla puolilla, toisin sanoen kahdeksan astetta. Lukuun ottamatta tätä aivan pylvään alla, on paljain kallio keskellä merta. Sen ympärysmitta on melkein 33 Ranskan mailia, ja se on kaikki magneettikiviä. ”
Kun Mercator julkaisi maailmankartan vuonna 1569, hän käytti tätä kuvausta arktisen alueen kuvauksen lähteenä - perustuen tuntemattoman munkin 200 vuotta aiemmin kirjoittaman kadotetun kirjan kolmanteen käsiosaan.
5. Jane Austenin Sanditon
Kun Jane Austen kuoli 18. heinäkuuta 1817 42 vuoden ikäisenä, hän jätti jäljelle 11 lukua keskeneräisestä romaanista, joka ”kiusaisi jälkipolvia”, kuten Time- aikakauslehti kertoi vuonna 1975. Siinä päähenkilö Charlotte Heywood vierailee merenrantakaupungissa. Sanditon, koska sitä rakennetaan lomakohteeksi. Austen asettaa kohtauksen, kehittää joitain hahmoja ja teemoja, ja sitten, kuten juoni näyttää alkavan, se äkillisesti päättyy.
Useat kirjailijat ovat yrittäneet saada loppuun Sanditonin "kadonneen" lopun Austenin tyyliin, muun muassa australialainen syntyperäinen kirjailija Anne Telscombe. Mutta jos ”Janeitit ottavat kirjailijansa kuin lämmin maito nukkumaan mennessä”, Telscomben kirja on Time- lehden arvion mukaan ”vetinen maito”.
Harrastajat pitävät William Shakespearen Cardeniaa yhtenä hienoimmista teoksistaan, ja se on ehkä saatettu esittää kuningas James I: lle vuonna 1613. Itse näytelmää ei kuitenkaan löydy mistään. (Bettmann / Corbis) 
Kun Jane Austen kuoli vuonna 1817, hän jätti jäljelle 11 lukua keskeneräisen romaanin. Useat kirjoittajat ovat yrittäneet saada loppuun Sanditonin "kadonneen" päättymisen, mutta eivät ole vertailtuja. (Bettmann / Corbis) 
Kustantaja Harper & Brothers hylkäsi Herman Melvillen Ristisaarilla vuonna 1853, eikä käsikirjoituksesta ole koskaan löydetty kopioita. (Bettmann / Corbis) 
Thomas Hardyn köyhä mies ja nainen on kadonnut, koska kirjan ainoa olemassa oleva juoniyhteenveto on Hardyn ja englantilaisen runoilija Edmund Gossen välinen puhtaaksikirjoitettu keskustelu vuonna 1915. Hardy kirjoitti tarinan 50 vuotta aiemmin. (Bettmann / Corbis) 
Robert Louis Stevensonin vaimo kritisoi tohtori Jekyllin ja herra Hyden ensimmäistä luonnostaan Strange Case -tapauksesta ja on ehkä polttanut sen. Stevenson kirjoitti tarinan uudelleen, mutta ensimmäistä luonnosta ei enää ole. (Bettmann / Corbis) 
Vuonna 1922 Ernest Hemingwayn ensimmäinen vaimo menetti useita teoksiaan matkoilla. Hemingway ei koskaan yrittänyt kirjoittaa kadonneita teoksia uudelleen, mukaan lukien romaani, joka perustui hänen omaan kokemukseensa ensimmäisestä maailmansodasta (Bettmann / Corbis) 
Vuonna 1962 Sylvia Plath aloitti romaanin, jonka hän aikoi nimittää joko Double Exposure tai Double Take . Hänellä oli kirjoitettu 130 sivua, mutta kirja oli epätäydellinen, kun hän teki itsemurhan 11. helmikuuta 1963. (Bettmann / Corbis) 6. Herman Melvillen Ristisaari
Matkalla Nantucketiin heinäkuussa 1852 Herman Melvillelle kerrottiin traaginen tarina Agatha Hatchista - majakanpitäjän tytöstä, joka pelasti James Robertson-nimisen laivan haaksirikkoutuneen merimiehen, meni sitten naimisiin hänen kanssaan, ja myöhemmin hän hylkäsi hänet.
Tarina toimisi inspiraationa Ristisaarelle nimeltä käsikirjoitukselle, jonka Melville esitti Harper & Brothers -yhtiölle vuonna 1853. Mutta kustantaja hylkäsi sen tuntemattomista syistä. Ja käsikirjoituksesta ei ole koskaan löydetty kopioita. Hershel Parker, Melville'sin biografia, väittää American Literature -lehden 1990 -numeron esseessä: "Todennäköisin ehdotus on, että harpersit pelkäsivät, että heidän yrityksensä olisi rikosoikeudellisesti vastuussa, jos joku tunnustaisi The Ristisaari . ”
7. Thomas Hardyn köyhä mies ja nainen
Tämä ensimmäinen Thomas Hardyn romaani koski talonpoikien pojan ja Dorsetshiressä, Englannissa sijaitsevan paikallisen oravan tytär-suhteen jatkuvaa, uudelleen tapahtuvaa suhdetta. Se tehdään selväksi kirjan ainoassa olemassa olevassa juoniyhteenvedossa - Hardyn ja englantilaisen runoilijan Edmund Gossen välisessä puhtaaksikirjoituksessa huhtikuusta 1915. Mutta Hardy, joka oli kirjoittanut tarinan lähes 50 vuotta aikaisemmin, ei pystynyt muistamaan monia yksityiskohtia, mukaan lukien vai eiko kaksi merkkiä lopulta päätyivät yhdessä.
Tiedämme kopiosta sen, että Hardy piti teosta 1860-luvun lopulla teoksensa alkuperäisimmästä teoksesta, jonka hän oli kirjoittanut - ja siihen mennessä hän oli kirjoittanut monia runoja, jotka hän lopulta julkaisee vuosikymmeniä myöhemmin. Mutta kustantajat hylkäsivät hänen käsikirjoituksen. Jotkut tutkijat ajattelevat, että Hardy sisällytti siitä palasia myöhempiin teoksiinsa, mukaan lukien runon "Huono mies ja nainen", romaanin "Päättäjättömän elämän mielivalta" ja hänen ensimmäisen julkaistun romaanin " Epätoivoiset korjaustoimenpiteet" .
8. Ensimmäinen luonnos Robert Louis Stevensonin tohtori Jekyllin ja herra Hyden kummallisesta tapauksesta
Huhutaan, että Robert Louis Stevenson kirjoitti 30 000 sanan luonnoksen tohtori Jekyllin ja herra Hyden omituisesta tapauksesta vain kolmessa päivässä. Mutta kun hänen vaimonsa Fanny Stevenson luki sen, hän kritisoi tekstiä sanomalla, että se toimisi paremmin, jos juoni toimisi moraalisena allegoriana.
Mitä seuraavaksi tapahtui, on keskusteltava. Yksi versio tarinasta on, että Stevenson, heittämättä kritiikkiä niin hyvin, heitti käsikirjoituksensa takkaan. Mutta vuonna 2000, noin 115 vuotta sen jälkeen, kun tohtori Jekyll ja herra Hyde olivat kirjoittaneet, Fanny Stevenson lähetti kirjeen WE Henleylle (takajalkainen runoilija, joka inspiroi Treasure Islandin Long John Silver -hahmoa). Yhden Henleyn jälkeläisen ullakolla. Vuoden 1885 päivätyssä kirjeessä Fanny kutsui ensimmäistä luonnosta ”täynnä järjetöntä tarinaa” ja sanoi: “Poltan sen, kun näytän sen sinulle.” Onko hän todella tehnyt vai ei, on tuntematon. Joko niin, ensimmäistä luonnosta ei enää ole. Stevenson kirjoitti tarinan uudelleen, ja lukijat eivät koskaan tiedä eroja alkuperäisen näkemyksensä ja nyt klassisen tarinan välillä.
9. Ernest Hemingwayn ensimmäisen maailmansodan romaani
Vuonna 1922 Hadley Hemingway, ensimmäinen Ernest Hemingwayn neljästä vaimosta, asetti matkalaukkuunsa useiden miehensä novellien ja osittaisen romaanin pitkäaikaiset alkuperäiskappaleet. Hän lähti Pariisista junassa ja tapasi Ernestin Lausannessa, Sveitsissä. Mutta matkalla matkalaukku ja sen korvaamaton rahti varastettiin.
Vasta Hemingway kommentoi menetyksen vakavuutta vasta myöhemmin. Hän sanoi kerran, että hän olisi valinnut leikkauksen, jos tietäisi, että se voisi poistaa muistin. Ja kadonneiden kirjojen kirjailijan Stuart Kellyn mukaan Hemingwayn tiedettiin väittävän, yleensä juoman tai kahden jälkeen, että häiriö johti hänen eroon Hadleyyn.
Hän ei koskaan yrittänyt kirjoittaa kadonneita teoksia, mukaan lukien romaani, joka perustui hänen omaan kokemukseensa ensimmäisestä maailmansodasta. Mutta Kelly väittää, että se oli parempaan suuntaan: ”Jos hän olisi viettänyt seuraavat kymmenen vuotta yrittäessään täydentää kypsymättömiä juottumuksiaan, ehkä koskaan nähnyt romaaneja, joihin hän kykeni. "
10. Sylvia Plathin kaksoisaltistus
Vuonna 1962 Sylvia Plath aloitti uuden romaanin, jonka hän suunnitteli otsikoivan joko Double Exposure tai Double Take . Hänellä oli kirjoitettu 130 sivua, mutta kirja oli epätäydellinen, kun hän teki itsemurhan 11. helmikuuta 1963.
Hänen kuolemansa jälkeen vieraantunut aviomies, runoilija Ted Hughes sai hallinnan kiinteistöstään ja julkaisemattomista teoksistaan. Kun häneltä kysyttiin romaanista vuonna 1995 haastattelussa Paris Review -lehdessä, Hughes sanoi: ”No, minä tiesin, että se oli fragmentti romaania, joka sisälsi seitsemänkymmentä sivua. Hänen äitinsä sanoi, että hän näki kokonaisen romaanin, mutta en koskaan tiennyt siitä. Se mitä tiedin oli kuusikymmentä, seitsemänkymmentä sivua, jotka katosivat. Ja kertoakseni totuuden, oletin aina, että hänen äitinsä otti heidät kaikki yhteen vierailuunsa. ”
Vain yksi kirjallisuuskriitikko Judith Kroll näki luonteen kaksoisaltistukselle, ja hän väitti sen olevan tekemisissä aviomiehen, vaimon ja rakastajatarin kanssa. Hughesilla ja Plathilla oli vaikeat suhteet, ja sen vuoksi ajatellaan, että se olisi voinut olla osittain omaelämäkerrallinen. Hughes poltti yhden Plathin viime kuukausina kirjoittaman lehden sanoen Pariisin katsauksen haastattelussa, että hänen lastensa oli liian surullinen nähdä.
