Kun koululautakunnat ympäri maata kamppailevat budjettileikkausten kanssa, vanhemmat ja opiskelijat voivat taistella poliittisempien kuin taloudellisten kysymysten takia. Esimerkki: Äskettäisen New York Times -artikkelin mukaan amerikkalainen viittomakieli on korkeakoulujen opettama neljäs kieli. (Lue koko Modern Language Association -raportti.)
Mutta kuten Monica Davey raportoi toisessa Times -artikkelissa, useat osavaltiot - mukaan lukien Indiana, Kansas, Pohjois-Carolina, Oregon, Etelä-Dakota ja Länsi-Virginia - uhkaavat vähentää kuurojen valtion koulujen rahoitusta rajoittaen kuuroille opiskelijoille, jotka haluavat oppia ASL tarinasta:
Jotkut koulujen kannattajat ovat nyt huolestuneita siitä, että taloudelliset huolenaiheet saattavat viedä keskustelua kohti kuurojen lasten lähettämistä "yleiseen" kouluun, mikä joidenkin silmissä rohkaisi lopulta muita viestintämenetelmiä kuin amerikkalaista viittomakieltä.
Ristiriita ASL: n ja sen välillä, jota jotkut kutsuvat ”oralismiksi” tai kuuntelevaksi ja puhutuksi kieleksi, ulottuu moniin vuosiin. Oralismia edistävät koulut perustettiin jo vuonna 1867, ja Milanossa pidetyssä 1880-konferenssissa, kuurojen kasvatustieteellisessä kongressissa, äänestettiin viittomakielen kieltämisestä. Nebraska antoi lain vuonna 1913 kieltää viittomakielen. Alexander Graham Bell oli yksi tiukimmista oralismin kannattajista.
Se oli ilmapiiri merkittävän elokuvasarjan takana, joka tehtiin vuosina 1910–1921 Kuurojen kansallisen liiton alaisuudessa. Vuonna 1880 perustettu NAD taisteli "säilyttää, suojella ja edistää kuurojen ja kuulovammaisten kansalaisoikeuksia, inhimillisiä ja kielellisiä oikeuksia", erityisesti "amerikkalaisen viittomakielen hankkimisessa, käytössä ja säilyttämisessä".
"Ainoa tapa, jolla tämä voidaan tehdä, on liikkuvien kuvaelokuvien avulla", kirjoitti George William Veditz. Vuonna 1861 syntynyt Veditz menetti kuulonsa kahdeksanvuotiaana scarlet-kuumeensa vuoksi. Valmistuttuaan Gallaudet-yliopistosta valedictorianiksi vuonna 1884, hänestä tuli opettaja ja myöhemmin NAD: n presidentti. Yhdistys perusti vuonna 1910 elokuvakomitean, jonka tehtävänä oli kuvata viittomakielen "erinomaisia esimerkkejä" ja levittää näitä elokuvia koko maassa.
Komitean tuottama 14 elokuvaa on nyt osa George W. Veditz -kokoelmaa Gallaudetin yliopistossa. Kaikilla nimikkeillä on historiallinen merkitys, väittää Patti Durr, joka kirjoittaa kuuroista aiheista People of the Eye -sivustolla. Mutta viittomakielen säilyttäminen, joka tallentaa Veditzin (yllä) 14 minuutin puheen, voi olla liikuttavin. ”Veditz on sankarini, ” Durr kirjoitti minulle sähköpostitse. “Rakastan täysin hänen ennakointia ja lujuutta. Jos hän olisi elossa tänään, hän olisi epäilemättä mukana samoissa asioissa. "
Vaikka et ymmärrä ASL: ää, Veditz on voimakas ja vakuuttava läsnäolo viittomakielen säilyttämisessä . Kuten tohtori Carol Padden (John D. ja Catherine T. MacArthur -yhteisön ensimmäinen kuuro vastaanottaja) kirjoitti: ”Hänen hiuksensa on jaettu siististi keskelle, joten hänen kasvonsa ovat selvästi nähtävissä, ja hän on varovainen allekirjoittaakseen tarkasti ja suurissa eleissä. ”
Tohtori Padden on kääntänyt Veditzin puheen puheeksi englanniksi; Veditz kirjoitti oman versionsa kirjeellä muutaman vuoden kuluttua elokuvan valmistumisesta. Ainoastaan vertaamalla näitä kahta aloin arvostaa ASL: ää. Aikaisemmin olin ajatellut viittomakieltä eräänlaisena puhutun englannin kirjaimellisena käännöksenä puhuttujen sanojen ja merkkien yhdensuuntaisena vastaavuutena. Katson nyt, että ASL on todellinen itsenäinen kieli, jolla on oma sanasto, oma kielioppi ja oma retoriikka.
Otetaan seuraava allekirjoitettu lause. Padden kääntää sen seuraavasti: "Mutta kolmekymmentäkolme vuotta heidän opettajansa ovat jättäneet heidät syrjään ja kieltäytyneet kuuntelemasta heidän vetoomuksiaan." "Heitä syrjään" Veditz merkitsee "tartu-pidä-voimakkaasti-alas-painetta". Hänen kirjallinen englanninkielinen vaste : "Kolmenkymmenen kolmen vuoden ajan heidän opettajansa ovat pitäneet heidät teräksen kädellä."
Viittomakielen säilyttämisen ja muiden Veditz-kokoelman elokuvien katselu yhdistää meidät suoraan taisteluihin, joita käydään vielä tänään. Se antaa meille myös vilkaisun merkittäviin ihmisiin, jotka löysivät tavan hyödyntää elokuvia omiin tarkoituksiinsa.
