Kun Peter Pan avasi vuonna 1904, se oli välitön hitti, "alusta loppuun puhtaan ihan", kirjoitti The Times of London joulukuussa. Osa siitä ilahdutuksesta oli Neverland - paikka, jossa kaikki kultaslasten mielikuvitukset herättivät elämää.
Peter Panin luoja JM Barrie kuvaili Neverlandia saarena "koralliriutoilla ja rakish-näköisillä aluksilla lähialueella, villisillä ja yksinäisillä laivoilla ja pähkinöillä, jotka ovat pääasiassa räätälöityjä, ja luolilla, joiden läpi joki kulkee, ja prinsseillä kuuden kanssa. vanhemmat veljet ... ja yksi hyvin pieni vanha nainen, jolla on koukussa oleva nenä. " Tämä oli hahmo, joka asutti vuosisadan vaihteen toistoa Isossa-Britanniassa, ja näytelmässä, kuten yksi New York Times -arvioitsija kirjoitti vuonna 1905, "Herra Barrie ei esittele aikuisen fiktion merirosvoa tai intialaista, vaan lapsellisten silmien näkemät luomukset. "
Käytännössä se tarkoitti Neverlandissa asuvan kiihkeän heimon kuvaamista tavalla, joka jopa 1900-luvun alkupuolella näytti karikatyyriltä. Kuten The Times of London kirjoitti:
"... Punaiset intialaiset ja merirosvot kansoittavat Never-Never-Land -pelaajia, jotka eivät menetä aikaa osoittaakseen meille tietävänsä" käyttäytyä sichinä ". [sic] Punaiset intialaiset laskevat aina korvansa maahan, antavat sitten ilmapäästöjä epämiellyttäville huutamille ja valmistelevat jonkun - merirosvan - päällehittämistä valinnaiseksi. "
Tuolloin tämä kuvaus ei ollut kiistanalainen. Mutta vaikka suuri osa Barrien alkuperäisestä teoksesta on yhtä ihana tänään kuin 110 vuotta sitten, Tiger Lilystä ja hänen heimostaan on tullut ongelma nykyteoksissa. Alkuperäisten amerikkalaisten heimolle - "ei pidä sekoittaa pehmeämielisempiin Delawaresiin tai Huroneihin" - ei ole mitään todellista syytä asua Neverlandissa, missä heitä on mahdotonta valmistella tarinasta. Mutta on melkein mahdotonta kuvata heitä tavalla, joka ei ole loukkaavaa.
Näytelmässä Peter viittaa heimoon "piccaninny-sotureiksi", ja Peter & Wendy (Barrien teoksen koko kirjan pitkä muokkaus, julkaistu vuonna 1911) esitellään heille "Piccaninny-heimoksi" - viltti stand-in kaikille raitojen "muille", Australian alkuperäiskansojen väestöstä orjien jälkeläisiin Yhdysvalloissa. Barrien heimoväestöt kommunikoivat pidginissä; rohkeilla on linjat kuten "Ugh, ugh, wah!" Tiger Lily on hiukan tottelevampi; hän sanoo esimerkiksi "Peter Pan pelastaa minut, minä hänen kova kiva ystävänsä. Minä en anna merirosvojen satuttaa häntä." He kutsuvat Peteriä "suureksi valkoiseksi isäksi" - nimellä, jonka Barrie oli alun perin valinnut koko näytelmän ajan. Voittoon löydetty tom-tom on avainasemassa.
"Se oli suosittu fantasiaryhmä", sanoo Anne Hiebert Alton, Michiganin yliopiston englannin kielen professori ja Peter Panin tieteellisen lehden toimittaja. "Barrie kertoi tarinan 1900-luvun alkupuolella, ja mielestäni osa siitä oli: tämä oli hyvä tarina, tämä näyttäytyy hyvin. Hän oli hyvin viktoriaaninen - ja se on ikä, jolloin britit olivat edelleen ylpeitä kersuttaa, että aurinko ei koskaan laskenut Britannian valtakuntaan. "
Peter Pan kasvoi Barrien suhteista poikaperheeseen, Llewelyn Davies -veljiin ja peleihin, joita he käyttivät. Elämäkerta JM Barrie ja Kadonneet pojat , kirjailija ja elokuvantekijä Andrew Birkin ehdottaa, että heidän olevansa "merirosvojen, intialaisten ja" hylyn saarien "maailma - eräänlainen mish-mash viktoriaanisista seikkailutarinoista. James Fenimore Cooperin tarinat olisivat todennäköisesti vaikuttaneet Barrieen, Alton sanoo; hän rakasti myös "penniäkään kauhistuttavia" - rapeita seikkailuromaaneja. Birkin kirjoittaa, että erityisesti yksi kirja, Korallisaari, tarjosi ääriviivat seikkailuista, jotka Barrie loi Llewelyn Davies -pojille. Kirjassa on "alkuperäiskansoja": saarella haaksirikkoutuneena, valkoiset sankarit kohtaavat kaksi alkuperäiskansojen ryhmää, toisiaan harjoittaen. Kun he näkevät, että ahdistajat uhkaavat tappaa naisen ja hänen lapsensa, sankarit tulevat pelastamaan; he ystävystyvät pelastamansa heimon ja erityisesti päällikön kauniin tyttären kanssa. Ei ole niin toisin kuin kuinka Peter ja Tiger Lily ystävystyvät - kun hän pelastaa hänet tuhoon kapteeni Hookin merirosvojen käsissä.
Heimo päätyi Peter Paniin, Barrien työtä ei ole tutkittu niin tarkasti kuin sukupolven myöhemmin kirjoitettujen lastenkirjojen alkuperäiskansojen kuvauksia - esimerkiksi Mary Poppins tai Pieni talo Prairiossa -, joihin kohdistettiin enemmän vakavaa kritiikkiä, sekä suosittua että akateemista.
Mary Poppins kirjoitti ensimmäisen kerran vuonna 1934 (yli 20 vuotta sen jälkeen, kun Barrie julkaisi Peter & Wendy ). Kirjoittaja PL Traversin sanoin kuuluisa lastenhoitaja laskutti kompassin neljään kohtaan, missä he kohtaavat, "mandariini idässä, intialainen lännessä, eskimo pohjoisessa ja etelässä olevat mustat, jotka puhuvat pickaninny-kielellä." 1980-luvulle mennessä tätä lukua pidettiin niin vastenmielisenä, että San Franciscon julkinen kirjasto veti kirjan hyllyiltä; Matkustajat kirjoittivat luvun uudelleen, niin että siinä on "panda, delfiini, jääkarhu ja ara".
Jotkut kirjat olivat niin ilmeisesti loukkaavia, että niitä muutettiin melkein heti: Agatha Christien ja sitten siellä ei ollut mitään julkaistiin ensimmäisen kerran Britanniassa vuonna 1935 nimellä Ten Little Niggers . Otsikko muutettiin vuonna 1940 ensimmäiselle amerikkalaiselle painokselle. Ja vaikka Laura Ingalls Wilderin Pieni talo Prairiossa, joka julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1935, ei ole koskaan tarkistettu, siellä on laaja joukko tieteellisiä kritiikoita, joissa tutkitaan Osage-ihmisten kuvaa, joita Ingalls-perhe kohtaa pelottavana "toisena".
Sen sijaan Peter Pan on päässyt melko kevyesti. Toisinaan näytelmän sisältö ohittaa performanssin - vuonna 1994 yksi Long Islandin koulu peruutti suunnitellun tuotannon - mutta Barrien luomaan heimoon keskittyvää kriittistä akateemista työtä ei ole juurikaan. Ja alkuperäinen teksti on edelleen uudistamaton.
"Peter Pan on tässä mielessä todella outo, koska se on suojattu", Alton sanoo. Barrie lahjoitti tekijänoikeudet Lontoon Great Ormond Streetin lastensairaalaan, ja kun tekijänoikeuksien voimassaolo päättyi vuonna 1987, Ison-Britannian parlamentti hyväksyi erityisen laajennuksen, joka antoi sairaalelle oikeuden saada rojaltia lavastudioista, radiolähetyksistä, e-kirjoista ja muut mukautukset jatkuvasti.
Vuosien ajan sairaala kontrolloi tiukasti sitä, kuka käytti Peter Pania ja miten. "Kukaan ei voinut koskea siihen", Alton sanoo. Yhdistyneessä kuningaskunnassa kaikkien tarinan mukauttajien tai sitä suorittavien - jopa koulujen - on edelleen haettava sairaalasta lupaa.
Aikaisemmat hyväksynnät, jotka kuitenkin hyväksyttiin, eivät tehneet paljoakaan päivitystä Barrien alkuperäiskansojen kuvaukselle. Jos jotain, vuoden 1953 Disney -elokuva kaksinkertaistui rodun stereotypioista; yksi elokuvan kappaleista on "Mikä sai punaisen miehen punaiseksi".
Julkaistun vuoden 1954 musikaalin (jossa oli täysin erilainen luettelo kuin Disney-elokuvan) liikkeellä oli edelleen heimo, joka sanoi "Ugga-wugga-wigwam". "Sondra Lee, kuten intialainen piika Tiger Lily, on järkyttynyt", kirjoitti Brooks Atkinson, joka oli sitten lähellä pitkän aikavälin loppuaan New York Timesin teatterikriitikkona. "Hän tanssii ja toimii eräänlaisena vesikourutena intiaanina kaupungin aksentilla, joka on pilkkaava ja koominen." 1960-luvun televisioidusta versiosta tuli NBC: n ohjelmoinnin vaikeus tulevina vuosikymmeninä.
Viime aikoina Peter Panin ottavat ohjaajat ovat kuitenkin yrittäneet päivittää näitä ideoita, vähän. Hook, vuoden 1991 Robert Zemeckis -elokuva, jättää heimon kokonaan pois. Kun brittiläinen ohjaaja Tim Carroll lavasti Peter Panin Stratford-festivaalille vuonna 2010, hän muutti heimon amazoneiksi.
"Intialaisten rooli näytelmässä on olla sekä eksoottisia että hiukan villejä", hän kirjoitti sähköpostissa. "Mutta termin (ja stereotypisen kielen) käyttö saattoi aiheuttaa loukkaavaa vain pohjoisamerikkalaiselle yleisölle. Minusta näytti, että 'amazonit' oli siisti tapa tappaa kaksi lintua yhdellä kivillä: myyttisinä sotureina he tyytyivät ' eksoottinen ja villi 'kriteeri; mutta se antoi minulle myös mahdollisuuden heittää joukko naisia. "
Vuoden 2015 Pan, elokuva, joka kuvittelee Pietarin ensimmäisiä vuosia Neverlandissa merirosvojen tappamana orvoksi, joka pakotettiin työskentelemään kaivoksessa, teki samanlaisen valinnan. Elokuvassa on Rooney Mara kuin Tiger Lily, mutta hän pukeuttaa heimonsa eräänlaisena outlandishly kirkkaaseen joukkoon pinksejä, purppuranpunaisia, ruskeita ja kirkkaita sinisiä, joka onnistuu niin fantastisella, ettei kukaan koskaan sekoita tätä heimoa yhdysvaltalaisen intiaaniheimon kanssa.
NBC: n vuoden 2014 versio vuoden 1954 musikaalista etenee vastakkaiseen suuntaan etsien jotain aitoutta. Tuntematon näyttelijä Alanna Saunders, jonka isämaisella perinnöllä on kaukana siteet cherokee-kansakuntaan, soittaa Tiger Lilyä, ja kappale "Ugg-a-Wugg" päivitettiin sisältämään todelliset alkuperäiskansojen lauseet. Ehkä nämä muutokset estävät nykypäivän ohjaajaa näyttämästä vielä sadan vuoden aikana kuin raakarokotyyppien myyjät; ehkä ne näyttävät yhtä kömpelöiltä kuin Barrien alkuperäinen käsitys heimon suhteesta Pietariin - "Me punasarkit - sinä suuri valkoinen isä".
Toimittajan huomautus: Tämä tarina kirjoitti alun perin väärin Lontoon sairaalan nimeen. Se on Great Ormond Street -sairaala.
